7 juni 2013

Endometrioosi




Kuulin sanan endometrioosi noin 3 vuotta sitten. Olen kärsinyt pitkään (yli 15 vuotta) erittäin vaikeista vatsakivuista, mutta ajatellut että paska säkä ja tämä kuuluu naisen elämään. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen.

En tiedä montako kertaa olen oksentanut kivusta, tosin tiedän montako kertaa olen pyörtynyt kivusta tai melkein pyörtynyt ja kaatunut lattialle kun se tulee kovana kuin puukoniskuna. Oireita on enemmänkin, mutta vatsakipu, selkäkipu ja lihassärky ovat pahimmat. 

Olen yrittänyt selvittää miten pääsisin eroon kivuista. Kävin alkuviikosta taas lääkärissä ja ultraröntgenissä - kaikki oli hyvin ja mitään ei löytynyt. Lääkäri sanoi että vaikka ei mitään löydy, on erittäin todennäköistä että tämä on kuitenkin oikea syy kipuihin. Tämä kesä vielä katsotaan ja syksyllä lähete tähystykseen mikäli kesä ei mene hyvin. 

Toissapäivänä oksetti, eilen särki ja oli vähän lihaskipuja. Tänään oksensin töissä ja kun avulias työkaveri toi minut kotiin oksuja tuli täälläkin. Tänään ei uudet särkylääkkeet auttanut, vaan se helpotti oloa hieman että makoilin sohvalla lämpötyyny vatsalla. 

Minulle on vaikeata mennä kotiin töistä kun olen kipeä. Minulle on vaikeata jäädä kotiin kivuliaan yön jälkeen. Minua hävettää että olen alakuloinen ja minua hävettää tunnustaa että minuun sattuu. Minulla on aivan ihanat työkaverit, jotka ymmärtävät tilanteen ja tsemppaa eteenpäin. Heille on helppo sanoa että nyt sattuu, ymmärtävät siten että vaikutan ”surulliselta”. Yritän kuitenkin olla puhumatta pienistä kivuista, en halua valittaa. 

Tällainen kipu on kuitenkin vaikea selittää, jos se vain kestäisi päivän ja sen jälkeen kaikki hyvin olisi jo ihanaa. Yleensä on kuitenkin kyse monesta päivästä ja esimerkiksi lomamatkamme viime talvena oli floppi omalta osaltani juuri tämän takia. 

Endometrioosi on kuitenkin yleistä, tosin kaikille se ei ilmene tällä tavalla. Tietoisuus endometrioosista yleistyy ja on mielenkiintoista lukea artikkeleita muitten kokemuksista. En halua kenellekään tällaisia kipuja, mutta on kuitenkin ihana kuulla ettei ole yksin. Sairauteen ei kuole, mutta se valitettavasti hidastaa meno. 


Nyt toivotaan että tämän vuoden aikana asia jollain tavalla järjestyy ja saan apua tähän. Olen ainakin oppinut taistelemaan oman terveyteni puolesta, kenelläkään ei kuulu olla kipuja ja toivon että kaikki muutkin taistelevat jos tietää että kaikki ei hyvin. 

Koitan kuitenkin arvostaa elämäni pieniä ja isoja iloja ja nauttia niistä. Välillä on hyvä pysähtyä ja katsoa ympärilleen ja muistaa miten hienoja asioita on mistä iloita.


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar