Ikäloppu

Sain vappuna kuulla erittäin lohduttavan kommentin iästäni..

"Täh?! Täytäkö jo 30?? Olen aina ajatellut että siitä elämä menee vain alaspäin"

Jaa. Kiva. Ikäloppu.

Löysin tänään sattumalta vanhan läppärini. Siellä on kuvia varsinkin opiskeluajastani ja hieman muutakin. Jos nyt elämä loppuu parin kk päästä niin silloin on syytä vielä fiilistellä sitä aikaa kun oli vielä nuori ja hehkeä...

Koko opiskeluajan tein töitä. Nyt teen töitä. Olipa työ ollut mitä tahansa niin se on ollut minulle tärkeä. Koen että työmoraalini on todella korkea ja se myös osoittaa sitä että kunnioitan työpaikkaani. Työpaikkojen kautta olen löytänyt paljon ihania ihmisiä elämääni, hyviä ystäviä ja ennen kaikkea  - elämänkumppanini.

Minussa on pieni seikkailijan luonne; rakastan kulttuureita, olen erittäin kiinnostunut uskonnoista ja niitten periaatteista. Shanghai vaihdon jälkeen oli tarkoitus reissata Vietnamin ja Kambodjan kautta Thaikkulaan. Valitettavasti aikatauluihin tuli ongelmia ja lennettiin suoraan Thaikkulaan. Oli ihanaa reissata rinkka selässä kuukauden.

Kaverit on aina olleet tärkeä osa elämääni, tosin nyt kun olen niiiin vanha niin huomaan että työ, koisu ja rakas vie aika paljon energiani ja haluan olla niitten kanssa niin paljon kun mahdollista. 

Tässä jotain kuvia, vuosijuhlia, vappuja, uuden vuoden aattoja - u name it. 

Osaan olla aika impulsiivinen välillä. Olin kevätkauden 2006 Kiinassa, Shanghaissa vaihto-oppilaana. Olin menossa Italiaan, mieli muuttui ja olin lähdössä Argentiinaan. Siitä ei tullut mitään joten hain Kanadaan, viime tinkaan opettajani ehdotti minulle Shanghaita, totesin että mikä ettei ja sinne lähdin. Sitä päätöstä en ole joutunut katumaan kertaakaan. 

Kiina opetti paljon

- rikas vs köyhä

-ihmisillä joilla ei ole mitään

-miten paljon kiinalaiset haluavat olla länsimaalaisten näköisiä

- miten vähän he puhuvat englantia

- blondina saa PALJON huomiota

- miten hyvä ja toimiva maa Suomi on, ja miten kannattaa aina välillä miettiä miten onnellinen voi oll vain siitä että meillä on oikeasti asiat hyvin.

Tässä hieman asioita, nyt kun olen vanha ja viisas - tai siis kahden kuukauden päästä niin uskon kuitenkin että elämänarvoni pysyvät samana. Haluan jatkaa elämääni rakkaani, Jekun, perheeni ja ystävieni kanssa. Haluan myös tehdä töitä, se on itselleni tietty energianlähde ja vaikka se välillä vie energian niin en voisi olla tekemättä töitä. Vapaa-aika tulee jatkossakin olemaan matkustelu. Se on asia mistä en luovu. Olen luopunut asioista jotta saan oikesti rentoutua ja viettää todellista laatu-aikaa jossain muualla kun arkisessa ympäristössä. 

Tällaisia ajatuksia tänään. Hellurei!